5 työkaluvinkkiä

Viisi tutustumisen arvoista digityökalua muhimaan heinäkuun helteisiin ensi syksyä varten – olkaa hyvät! Valinnat on suoritettu puhtaasti fiilispohjalta, pohtien lähinnä mahdollisen saavutettavan hyödyn ja kustannusten suhdetta.

Appgyver

Useamman vuoden Appgyverin kehitystä seuranneena täytyy sanoa, että olen todella innoissani ideasta tarjota helpot ja toimivat työkalut yritysten omaan sisäiseen sovelluskehitykseen. Jos eteen tippuu digitalisointia kaipaava prosessi, jossa pitäisi päästä nopeasti vauhtiin ja integroitumaan ympäröiviin järjestelmiin ketterästi niin Appgyver on ehdottomasti tutustumisen arvoinen työkalu. Pidän erityisesti työkalusta jolla liiketoiminnan prosessi mallinnetaan ensin sovelluksen pohjaksi – erinomainen lähtökohta.

composer-in-action

Showell

Mobiileja myyntisovelluksia on ollut markkinoilla jo hetkisen aikaa, mutta täytyy sanoa että kotimaisen Valun (ent. Mediacabinet) Showell teki vaikutuksen. Myynnin materiaalien ajantasaisuus ja presentaatioiden yhdenmukaisuus on varmasti hyvin yleinen ongelma yrityksissä ja juuri tähän problematiikkaan Showell iskee tehokkaasti. Pidin erityisesti modernista ilmeestä, hyvästä brändättävyydestä, tietojen synkkauksesta taustalla ja offline-mahdollisuudesta (hienoa, että huomioidaan se realiteetti ettei myyjillä ole aina verkkoyhteyttä käytössään). Integrointien, laskureiden ja konfiguraattoreiden myötä Showell voinee toimia myyjän pääasiallisena työkaluna. Jos teillä tulostetaan tai hierotaan myynnin Powerpoint-dekkejä tuntitolkulla viikoittain niin uskoisin tällaisesta ratkaisusta olevan merkittävää hyötyä.

Ominaisuudet_-_Showell

Office Delve

Sisällön määrä räjähtää tähtitieteellisiin sfääreihin niin vapaa-ajalla kuin työssäkin ja siksi automaattinen kuratointi muuttuu yhä oleellisemmaksi osaksi digitaalista elämää. Office Delve on työkalu, joka luo O365-ekosysteemiin käyttöä avustavia näkymiä ja tuo relevantit sisällöt esiin etsimättä. Uskon, että tällaiset työkalut tulevat lisäämään tehokkuutta merkittävästi tulevaisuudessa karsimalla tiedon hakemiseen ja yhdistelemiseen kuluvaa aikaa. Ne vähentävät varmasti myös sisäisen sähköpostin määrää organisaatioissa.

Explore_Office_Delve

Zapier

Palveluiden välisiä prosesseja automatisoiva Zapier säästää aikaa ja on muutenkin upea keino niistää lisäarvoa yhdistämällä hyvin toimivia palveluita rajapintojen avulla toisiinsa. Käyttöliittymä on täysin graafinen, joten integraatioiden sielunelämää ei tarvitse ymmärtää kovinkaan syvällisesti.

 

Haluatko seurata automaattisesti Twitter-tililläsi kaikkia, jotka ovat rekisteröityneet Mailchimp-uutiskirjeesi vastaanottajiksi? Zapier hoitaa.

Haluatko tallentaa automaattisesti tiedon käynnistyneestä asiakaspalveluchatista CRM-järjestelmääsi? Zapier hoitaa.

Ja niin edelleen. Verkkosovelluksia yhdistelemällä ja ketjuttamalla voi saada aikaan todella vaikuttavia kokonaisuuksia.

editor

Geckoboard

Geckoboard mahdollistaa yksittäisten datalähteiden (Google Analytics, sosiaalisen median palvelut, lähes mikä tahansa avointa dataa tuottava palvelu, yrityksen sisäiset järjestelmät) yhdistämisen jatkuvasti päivittyväksi näkymäksi. Käyttökohteita on rajattomasti, mutta muutamia mainitakseni: markkinoinnin tulosten liveseuranta, käyttäjätuen tilanne (avoimet tiketit, vasteaika, ratkaisuaika, tukihenkilöiden määrä), sosiaalisen median seuranta, kahvipannun täyttöaste, työntekijöiden yleisfiilis ja käytännössä ihan mikä tahansa.

marketing-dashboard-lg-1114-1

Digitaalinen toimintamalli

Seuraa itsestäänselvyys. Organisaation digitaalisen tekemisen tehokkuus on täysin riippuvainen henkilöstön kyvystä omaksua uusi toimintamalli.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että merkittäväkin investointi digitalisaatioon teknisten järjestelmien kehittämisenä jää suutariksi, mikäli henkilöstön osaaminen, asenne ja käytännöt eivät pysy vauhdissa mukana. F1-autolla ei pääse eteenpäin, jos sitä ei osaa ajaa. Se on kyllä tavallista henkilöautoa helpompi kolaroida.

Toimintamallilla omaksumisella tarkoitan tässä yhteydessä seuraavaa:

  • Kykyä toimia uudella tavalla
  • Halua muuttaa vanhaa toimintatapaa
  • Yhteisesti sovittuja tapoja tehdä asioita

Suomalaiset ovat insinöörikansaa. Olemme hyviä prosesseissa, teknologioissa ja säännöissä, mutta aika kankeita taipumaan sellaisiin muutoksiin, jotka koskettavat sitä miten itse toimimme. Olemme hyviä luomaan uusia järjestelmiä, mutta meidät saa pakottaa oikeasti käyttämään niitä. Digitalisaatio työntää meitä kuitenkin nimenomaan epämukavuusalueelle oman toimintamme osalta.

Muutostarpeesta kyllä puhutaan ja se seikkailee aktiivisesti Powerpointeissa ja Keynote -esityksissä. Väitän, että se usein myös jää niihin.

Digitaalinen strategia (toistetaan nyt toistamisen vuoksi, että kyse on tietenkin oikeasti vain strategiasta – ”digitaalisuus” ja sen kammottavahkot väännökset katoavat toivottavasti ammattitermistöstä muutaman vuoden kuluessa) olisi syytä laatia siten, että se sisältää tavoitteita jotka jalkautuvat järjestelmien lisäksi myös toiminnan muutoksena.

Olen pohtinut mitä tämä tarkoittaisi käytännön tasolla ja päätynyt visualisoimaan asiaa seuraavasti.

digitalisoituva_organisaatio_toimintakulttuuri

Jokaisen teknisen askeleen (kutsutaan näitä nyt vaikka projekteiksi) vastinparina tulisi olla yhtäläinen projekti jolla nostetaan myös toimintamallit seuraavalle tasolle. ”Digitalisaatiota” ja siitä saatavissa olevaa hyötyä pidättelee uskoakseni usein juuri toimintamallien muutosten hitaus tai puuttuminen. Projekteja on aina helpompi ostaa kuin aitoa muutosta.

Hahmottelemassani kuvassa lopputulos (A) on se mihin päästään ostamalla projekteja ja järjestelmiä. Olen varma, että potentiaalia (B) on kuitenkin paljon parempaan – kunhan toimintamallit aidosti muuttuvat.

Jos organisaatio ei ensimmäisessä aallossa ”jaksa” käyttää kunnolla digitaalista aineistonhallintaa, mobiilia CRM-järjestelmää, PIMiä tai chattia asiakaspalvelukanavana on epätodennäköistä, että seuraaviakaan innovaatioita hyödynnettäisiin lähelläkään niiden täyttä potentiaalia. Seuraa digilässähdys, järjestelmä-ähky ja kilpailuetu katoaa. Mennään sillä hyödyllä, minkä uusien järjestelmien ja muutamien aikaisten omaksujien yhdistelmä tuottaa. Loput jatkavat verkkolevyä, tulostamista, punakynää, skanneria ja sähköpostia kuten ennenkin. Niitettävää olisi kuitenkin paljon enemmän, mikäli muutokseen lähdetään aidosti koko organisaationa. Toimintamallien muutoksen voisi myös projektoida. Sen ei tarvitse olla puolivillainen sivujuonne teknisessä projektissa tai parin tunnin käyttöönottokoulutus, vaan oma seurattava hankkeensa. ROI on muuten heittämällä parempi kuin jonkin järjestelmäinvestoinnin.

Sitten hyviä uutisia: toimintamallien muuttaminen on johtamista.

Digitaalisiin toimintamalleihin omat joukkonsa kykenee johtamaan oppimista rakastava johtaja. Toimintamallit opitaan parhaiten esimerkin voimalla. Siksi kättä lippaan Slackissa johtoryhmäkeskusteluja käyville toimitusjohtajille, LinkedIn-kirjoitteluun kannustaville ja analytiikkaan nojaaville myyntijohtajille, verkkolevysekoilun kieltäville tuotekehitysjohtajille ja kaikille niille, jotka johtavat muutosta eturintamassa.


 

P.S. Henkilökohtaisesti olen odottanut jo pitkään massiivista toimintamallin muutosta, joka vihdoin tappaisi sähköpostin. Kaikki tutkimukset huutavat päivittäisen ja päättymättömän kirjeiden kirjoittelun (käsi sydämellä: onko sähköpostiohjelma mitään muuta kuin hitusen nopeampi versio sulkakynästä ja kirjekyyhkystä?) olevan tehotonta ja häiritsevän keskittymistä, mutta silti siirtyminen muihin viestintävälineisiin tuntuu mahdottomalta. Joku onnekas on laskeskellut säästävänsä sähköpostittomuudellaan kolmisen tuntia päivässä.

No, en pidätä hengitystäni globaalia muutosta odotellessa (eikä totaalikieltäymys nykymaailmassa olisi vaihtoehto), mutta totean aina henkilökohtaisen kilpailukykyloikan, kun vaihdan tiedostonvaihdon mahdollistavaan tiimichattiin. Stetson-menetelmällä olen päätynyt siihen että jos työtehoni kasvaisi kaksinumeroisen luvun jos keskeyttävä inbox-työskentely vaihtuisi kokonaan sulavaan keskusteluun, jossa ei tarvitse muistella männä päivinä tulleita posteja ja metsästää juuri sitä ketjua missä juuri se liitetiedosto sijaitsi.

eCommerce vuonna 2020

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Tavallista vaikeampaa se on tällaisina nopean murroksen aikoina. Tartun silti härkää sarvista ja yritän – vuosi 2020 on kuitenkin jo aivan kulman takana. Siispä viisi trendiä ja ennustetta verkkokaupan kehityksen suunnasta tuleville vuosille:

B2B eComm kasvaa räjähdysmäisesti, huonot palvelut häviävät

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, B2B ostajatkin ovat ihmisiä. He ovat samoja ihmisiä ostaessaan töissä kuin kotona ja oppivat vaatimaan B2B -verkkokaupoilta samaa asiakaskokemusta kuin ostaessaan kuluttajina. Mukavuudenhalu ja parempi käyttäjäkokemus saattaa painaa yllättävän paljon puntarissa. Jos yrityspuolen verkkomyynti näyttää SAPin käyttöliittymältä on asioita tehty väärin.

Älä benchmarkkaa B2B verkkokauppaa kehittäessäsi B2B verkkokauppoja, vaan parhaita kuluttajapuolen ostokokemuksia.

On olemassa syy sille miksi Alibaba näyttää samalta kuin Amazon.

B2B-myynti verkossa on vuoteen 2020 mennessä kaksi kertaa niin suurta kuin kuluttajamyynti. Suurin kasvumarkkina on Aasia, sekä B2B, että B2C -maailmassa. (Frost & Sullivan).

Personointi

Verkkokaupat keräävät jatkuvasti enemmän dataa käyttäjistään ja sen potentiaalia ollaan hyödynnetty tähän saakka varsin vähän. Tietomassat asiakkaista mahdollistavat paremman ja personoidun palvelun, mikä puolestaan nostaa entisestään kuluttajien vaatimustasoa. Oletamme näkevämme välittömästi meille relevantteja asioita ja verkkokauppojen muistavan sen mikä meitä kiinnostaa. Oletamme siis verkkokauppojen säästävän meidän aikaamme.

Verkkokaupan ulkopuolelle siirtyvä ostokokemus

Asiakkaiden tunnistaminen erilaisten retargeting- ja automaatiojärjestelmien avulla kuljettaa ostokokemuksen verkkokaupan ulkopuolelle mainoksiin, sovelluksiin ja kolmansien osapuolien palveluihin. Tämä luo paineita verkkokaupan tunnistettavuudelle ja muuttaa käyttäjien ostopolkuja totutusta verkkokauppafunnelista. Impulsiiviset ostopäätökset ympäristöissä jotka eivät ole myyjän täydessä kontrollissa luovat myös vaatimuksen seuraavalle trendille.

Reaaliaikaisuus ja tarkkuus

Kuluttajat ja ostavat haluavat tietää entistä tarkemmin onko tavaraa varastossa (älä koskaan huijaa varastosaldoissa!) ja koska hän saa tilaamansa hyödykkeen. Kilpailu lyhyistä toimitusajoista ja toimitusaikojen ennustettavuudesta koventuu entisestään.

Säilyvyydeltään rajallisten tuotteiden myynti (vuonna 2020 voimme vihdoin ostaa ruokaa netistä, ennustaa optimistisesti allekirjoittanut) tuo verkkokauppaan entistä suurempaa kontrollia toimitusketjujen ja aikojen osalta. Nämä käytännöt siirtyvät kylmäketjua vaativista tuotetoimituksista myös osaksi normaalia digitaalista toimitusprosessia.

Kaikki on verkkokaupan käyttöliittymää, kaikki mikä voi automatisoituu

”Perinteisten” älylaitteiden rinnalle nousee vuoteen 2020 mennessä lukuisia vaihtoehtoisia käyttöliittymiä, joista osa ei noudata lainkaan totuttua näyttö-osoitin -konventiota. Kolmannet osapuolet kommunikoivat verkkokauppojen kanssa rajapintojen avulla ja markkinoille ilmestyy ostosautomatiikkaa, joka hoitaa verkkokauppaostoksia kuluttajien ja yritysten puolesta perustuen niille toimitettavaan dataan ja reunaehtoihin.

Pidä huolta, että verkkokauppasi on uusien toimintatapojen ja liiketoimintamallien mahdollistaja. Rajapinnat, automatisoinnit ja kolmansien osapuolten tuoma kauppa on kasvupotentiaalin keskiössä.

Parhaat ostokset ovat niitä, jotka joku tekee sinun puolestasi. Vuonna 2040 ihmetellään miksi ihmiset suostuivat kuluttamaan tuntikaupalla aikaa viikossa siihen että he kävelivät automarketeissa nostelemassa tavaroita ostoskärryihin.

Lisää verkkokauppa-ratkaisuista työnantajani Crasmanin verkkosivustolla

Leading Digital, osa 1: Digimestarit

Posti toi mukanaan kirjan Leading Digital – Turning Technology into Business Transformation. Kirjoitan blogiin lukemisen myötä yhteenvetoa kirjan annista ja omia kommenttejani.

Niteen takaa löytyvät Capgemini sekä MIT Sloan Center for Digital Business (Hurraa MIT!), kustantajana Harvard Business Review. Kirjoittajina George Westerman (MIT), Didier Bonnet (Capgemini) ja Andrew McAfee (MIT).

Substanssipuolen pitäisi olla siis kunnossa. Kirjaa varten tehdyt 100+ haastattelua ja niiden myötä syntyneet case-kertomukset antanevat myös tiettyä ryhtiä. (Disruptiivinen käsienheiluttelukirjallisuus ilman kovaa dataa on puutavaran tuhlausta!)

Kirja on jaettu johdantoon ja kahteentoista lukuun. Johdanto ja ensimmäinen luku esittelevät käsitteen, joka näyttää kulkevan kirjan punaisena lankana. Tutustuttuaan kolmen vuoden aikana satojen yritysten toimintaan kirjoittajat tunnistivat digitaalisen transformaation kanssa menestyksekkäästi toimivan ja sitä hyödyntävän ryhmän, jota he kutsuvat nimellä Digital Masters. Tutkimuksesta suljettiin tietoisesti pois johtavat teknologiayritykset (fiksu veto), seuranta oli kansainvälistä ja sitä tehtiin erilaisilla aloilla. Mikroskoopin alle jäi siis jumiin pieni ryhmä menestyviä yrityksiä, jotka eivät ole start-uppeja, eivät teknologiajättejä eivätkä toimi (välttämättä) ainoastaan uusilla ja seksivauta tihkuvilla toimialoilla. Lähtökohtaisesti kiinnostavaa!

digimestari

Digital Master on siis yritys joka muuntaa liiketoimintaansa menestyksekkäästi digitalisaation edetessä. Ryhmä pärjäsi huomattavasti paremmin kuin vertaisensa: 26% toimialansa keskiarvoa kannattavampina ja 9% tuloksellisempina ”digimestareilla” näyttää olevan kyky hyödyntää olemassa olevia resursseja kilpailijoitaan tehokkaammin. Kirjoittajien havainto on että nämä yritykset kykenevät valjastamaan digitaaliset työkalut käyttöönsä ketterästi, teknologioiden muuttuessa ja vaihtuessa.

Kirja pyrkii syväluotaamaan mistä pieneen Digital Master -ryhmään kuuluvan organisaation erityislaatuisuus koostuu. Yrityksiä ja niiden toimintamalleja tutkittuaan kirjoittajat erottivat kaksi päälinjaa, jotka toistuivat:

1. Menestyjät paransivat jatkuvasti digitaalista valmiuttaan pitämällä jatkuvasti pöydällä ja muutoksille alttiina:

  • Liiketoimintaprosesseja
  • Asiakaskokemusta

2. Menestyjät rakensivat tietoisesti organisaatioihinsa vahvaa johtajuutta visioimaan, ajamaan ja jalkauttamaan muutosta.

***

Kirja vaikuttaa lupaavalta: lähtökohdat, data ja kirjoittajat ovat uskottavia ja Digital Mastery käsite validilta tavalta erotella jyviä akanoista. Eteenpäin selaamalla tulevat luvut näyttävät sisältävän myös ilahduttavan määrän case -tarinoita ja käytäntöä.

Jäin miettimään mitkä suomalaisista yrityksistä saisivat Digital Master -tittelin? Varsinkin jos jätetään pois teknologiayritykset ei listan hahmottaminen ole kovin helppoa. Ehdotuksia?

Digitaalisesta transformaatiosta

Maailmaa kurittavan talouskurimuksen syövereissä painiville yrityksille on viimeisten vuosien aikana yhä innokkaammin kannettu johtoryhmien pöydille paloiteltavaksi ongelmaa nimeltä Digital transformation. Suomeksi on puhuttu digimurroksesta, digitalisoitumisesta ja digitaalisesta transformaatiosta. Käsiä on heiluteltu, lattea juotu, kaavioita piirrelty, konsulttikorporaatioiden tutkimuksia julkaistu ja äänet väristen niitä resitoitu. Vastareaktiona koko kuviota on vähätelty, nimetty uudestaan ja ohjattu keskustelua seuraavaan suuntaan lanseeramalla uusia käsitteitä.

Ilmiö ja sen yrityksille mukanaan tuomat haasteet ovat kuitenkin todellisia ja suurin osa yrityksistä onkin jo tarttunut haasteeseen. Aiheesta kirjoitetaan usein varsin korkealentoisesti, siksi tekee mieli oikoa mutkia suoriksi ja muotoilla jonkinlainen kirveellä veistetty yksinkertaistus jonka buzzword -skenen sisäpiiriin vihkiytymätönkin voisi ymmärtää. Tämä onkin yritelmäni kertoa mitä se DT ”ainakin on”, ihan käytännössä.

Digitalisoituminen tulisi nimittäin mielestäni repäistä irti konsulttiliturgiasta ja siirtää se tosielämään: konepajojen, automaattikahvin, tuotannon ja kolmivuorotyön maailmaan. Kärjistäen sanottuna sen oikea paikka on taukohuoneessa toissavuoden tissikalenterin vieressä. Siitä pitäisi tulla arkista, puheissakin mieluummin Bender kuin Optimus Prime.

digi-transform1

Toivoisin keskusteluun lisää lihaa luiden ympärille, konkreettisia esimerkkejä siitä miten muutos näkyy käytännön tekemisessä ja mitä kaikkea voidaan tehdä. Digitaalisen murroksen johtaminen on yrityksen johdon tehtävä, konsultin rooliksi tulisi jäädä johdon tukeminen ja mahdollisuuksien avaaminen.

Tässä se oma yritykseni hahmotella asiaa kolmen väitteen ja käytännön esimerkin avulla:

1. Digitaalinen transformaatio mahdollistaa olemassaolevien voimavarojen tehokkaamman hyödyntämisen uusien digitaalisten työkalujen avulla.

Käytännössä: yritys siirtää tuotetukeansa toimimaan verkossa, mikä kuormittaa tukipalvelua vähemmän. Mobiilisti selattava tuotetuki ja videolla toteutut huolto- ja korjausohjeet vähentävät huollon tukipyyntöjä ja on-site käyntejä merkittävästi. Tuotetuen laatu ja vasteajat parantuvat.

2. Digitaalinen transformaatio tarkoittaa asiakkaiden ostokäyttäytymisen muutosta.

Käytännössä: perinteinen myyntiputki menettää tehoansa, koska asiakkaiden ostokäyttäytyminen on muuttunut. Yritys sopeutuu asiakkaiden uuteen tapaan ostaa (customer decision journey, lue toki lisää) tarjoamalla tuotteistaan verkossa kattavasti ajantasaista informaatiota ja luomalla yrityksen verkkopalvelusta myös oman myyntiorganisaation työkalun. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi toteuttamalla toiminnallisuus jolla verkkopalvelun tuotetiedosta saadaan luotua asiakkaille personoidut PDF-esitteet paikallisten myyjien yhteystiedoilla.

3. Digitaalinen transformaatio tarkoittaa muutosta työnteossa

Käytännössä: uudet teknologiat mahdollistavat etätyön tekemisen ja työkalujen paremman saavutettavuuden toimipaikan ulkopuolelta. Työntekijät kykenevät tekemään työtä joustavammin ajan ja paikan vaihdellessa. Etätyötä tekevät stressaavat vähemmän, ovat terveempiä, tuottavampia (Harvard Business Review) ja onnellisempia – yllättikö?

Onko verkkopalvelusi ärsyttävä?

Alkuun yleistys: 80% verkkopalvelusi käyttäjistä käyttää vain 20% sen toiminnallisuuksista ja sisällöistä.

Jos poraudut (tai optimointikumppanisi tekee sen puolestasi) sivustosi kävijäseurantadataan huomaat että tämä pitää jotakuinkin paikkansa. Tätä jakaumaa kutsutaan Pareton periaatteeksi (wikipedia) tai 80/20 -säännöksi ja se on oivallinen nyrkkisääntö kun suunnitellaan (digitaalisia) asiakaskokemuksia.

Esimerkiksi verkkopalvelun etusivun sisällön suunnittelussa olisi tärkeää tunnistaa ja pitää kirkkaana mielessä ne kultaiset 20%. Jos kaikki sisällöt ovat tasa-arvoisia, palvelu saattaa tuntua yhtä miellyttävältä kuin keskustelu Kauppatorin lokin kanssa. Informaatioähky on ärsyttävää.

excuse_me_sir

Sivustoprojektien käynnistyessä organisaatioiden projektivastaavat ottavat toiminnallisuuksia ja sisältöjä suunniteltaessa usein liiankin lempeästi huomioon eri sidosryhmien tarpeita. Lähtökohtaisesti on tärkeää kuunnella sidosryhmiä, mutta vähintään yhtä tärkeää on tunnistaa että kaikki sisällöt eivät ole tavoitteiden kannalta tasa-arvoisia. Viidesosa kaikesta sisällöstä tuottaa neljäviidesosaa tuloksesta. True story.

Verkkopalveluprojektille asetettujen tavoitteiden tulisi saada sanella sen mitkä asiat näkyvät ja kuuluvat. Se mikä tuntuu organisaation jäsenten mielestä elintärkeältä (eli kaikki omaan työhön liittyvä) ei välttämättä kiinnosta kuin pientä marginaalia verkkopalvelun loppukäyttäjistä.

Tavoitteellisuuden puuttuminen sisällön (ja koko verkkopalvelun) suunnittelussa johtaa helposti hierarkisesti liian tasa-arvoiseen kokonaisuuteen ja esimerkiksi etusivun puuroutumiseen. Käyttäjille tämä aiheuttaa analyysihalvauksen nimellä kulkevan ilmiön joka on erinomaisen tehokas keino häätää liikennettä muualle. On kohteliasta ja tehokasta painottaa merkittävästi sitä sisältöä joka aidosti palvelee loppukäyttäjiä.(Analyysihalvauksesta, antisuunnittelumalleista ja muista epäsanoista lisää myöhemmin! Terveisiä äidinkielenopettajille insinööreiltä.)

Omasta tuotoksesta on haastavaa luoda tietyn ajan jälkeen enää objektiivista näkemystä, mutta aina on hyvä yrittää ottaa askel taaksepäin ja kokonaisuutta katsellen kysyä palveleeko käsistäni lähtenyt digitaalinen luomus asetettuja tavoitteita? Onko tarjolla yksinkertainen ja selkeä käyttökokemus vai halvaannuttava määrä vaihtoehtoja ja sisältöjä?

Kuvitteellisia digitaalisia asiakaskokemuksia

Olen selannut junamatkalla puolisen tuntia verkkokaupan antia ja lyönyt muutaman mielenkiintoisen tuotteen ostoskoriin. Pääteasema häämöttää ja puhelin on pakko laittaa pois. Ostokset olisi kiva tehdä loppuun, mutta seuraavan kerran taitaa olla aikaa vasta lounaalla. Kesken jäi ja kun palaan asiaan on kori tyhjentynyt.

Entä jos voisin täyttää yhteen kenttään sähköpostiosoitteen ja lähettää itselleni linkin jota klikkaamalla voisin saumattomasti jatkaa kesken jääneitä ostoksiani taas lounasaikaan? Lounaalla tehdyn verkkoshoppailun keskeytyessä voisin täyttää samaan kenttään puhelinnumeron ja siirtää session tekstarina saapuvalla linkillä näppärästi mobiiliin. Ilman kahdeksaa pakollista yhteystietokenttää.

55757952

Kotonani on viisi vuotta sitten asennettu ilmalämpöpumppu. Parin vuoden viilentelyn jälkeen laitteen kaukosäädin putoaa lattialle ja hajoaa – tarjolla heinäkuun helteillä vain 28-asteista lehmänhönkää. Suodattimetkin olisi varmaan hyvä puhdistaa. Käyttöohjeen heitin pois (koska kuka niitä lukee), joten nousen suosiolla tuolille tavailemaan kyljestä mallia ja yritän googlailla maahantuojaa. Muutaman hankalan puhelun jälkeen löydän oikean yrityksen ja saan ohjeet puhelimitse ohjeet kuinka tilaan uuden kaukosäätimen verkkokaupasta (eli siis tilaan verkkokaupasta samanhintaisen toisen tuotteen ja kirjoitan kommenttikenttään minkä tuotteen oikeasti haluan – totta kai!).

Entä jos laitteen kyljessä olisikin QR-koodi jonka kuvaamalla siirtyisin suoraan maahantuojan verkkopalveluun laitteen omalle sivulle. Uuden kaukkarin hajonneen tilalle voisi tilata nappia painamalla ja huolto-ohjeet suodattimien puhdistamista varten saisin samantien auki puhelimeeni?

Verkkopalvelun kuntotesti vuodelle 2015

Erilaisten verkkopalveluiden toimivuuden hahmottamiseksi olen välillä pyrkinyt luonnostelemaan jonkinlaista ”Litmus-testiä”, jolla voisi nopeasti hahmottaa missä mennään. Tosielämässä asiat ovat harvoin niin yksinkertaisia, että niitä voisi täysin kartoittaa millään pikatestillä, mutta palaaminen peruskysymysten äärelle on usein valaisevaa. Vastausten ja tulevaisuuden suunnitelmien pitäisi olla hyppysissä jos kuulut niihin jotka vastaavat verkkoliiketoiminnasta tai siitä miten organisaationne näkyy maailmalle. Puhtaasti teknisten detaljien sijaan on mielestäni fiksua kartoittaa tuloksellisuutta ja järjestelmällisyyttä.

Maanantain ratoksi siis kolme pientä asiaa, joiden tarkistamiseen pitäisi mennä n. 5-15 minuuttia. Jos et tiedä vastauksia, konversio ei kehity (mikä #@$∞!! konversio? *) tai selaimella avautuu jotain sellaista mitä itse et haluaisit käyttää on aika tehdä jotain.

  1. Mikä on verkkopalvelunne konversioaste ja kuinka se on kehittynyt viimeisen vuoden kuluessa?
  2. Kuka vastaa verkkopalvelunne sisällöistä ja kuinka usein uusia sisältöjä luodaan tai olemassaolevia sisältöjä päivitetään?
  3. Avautuuko verkkopalvelunne puhelimen selaimessa siten, että sillä voi suorittaa mukavasti kaikki samat toiminnot kuin pöytäkoneella tai läppärillä?

Verkkopalveluun riittää yhteystie...

 

* Konversio tarkoittaa tapahtumaa jossa verkkopalvelun käyttäjä suorittaa verkkopalvelulle asetetun tavoitteen. Esimerkiksi ostaa tuotteen verkkokaupasta, täyttää yhteydenottolomakkeen yrityssivustolla tai lataa tuote-esitteen. Konversioaste lasketaan jakamalla tavoitteen suorittaneiden käyttäjien määrä kokonaiskävijämäärällä. Jos vierailijoita on yhteensä 100 ja verkkokaupasta tuotteen ostaneita on 20 on konversioaste 20 / 100 = 0,2